Työt antoivat sopivasti joustavuutta ja pääsin tammikuussa pariksi viikoksi Teneriffalle lomalle. Yes. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen tammikuussa etelän lämmössä.
Lomaa suunnitellassa ajattelin ottaa sen myös harrastuksen kannalta. Nykyinen harrastus on maastopyöräily. Kerron myöhemmin jossain blogissani hiukan sen syntymisestä ja harrastusvälineistä.
Aluksi tuumasin vuokrata pyörän vuokraamoista Teneriffalta . Vuokrasinkin, mutta reilut 400 euroa reilusta parista viikosta laittoi ajatukset uusiksi. Peruin varauksen. Suunnittelu oman pyörän roudaamisesta saarelle. Soitto Finnairille ja 150 euroa, niin meno paluu Rovaniemeltä onnistuu pyörän kanssa. Kaupat tuli.
Omaa kuljetuslaatikko ei ollu. Pyöräkauppiaalta sain "lahjaksi" pahvisen kuljetuslaatikon. Sitä hiukan vahvistin, niin homma kuljetukseen selvä. Pienen pähkäilyn jälkeen sain sen sopimaan laatikkoon. Piti myös muistaa tyhjentää renkaat ja iskarit ilmoista, sitten laatikko kiinni.
Laatikkoon mahtui myös hiukan varaosia ja renkaita.
Aamulla klo 6 Rovaniemeltä ja Teneriffalla klo 13. Tosin kaksi tuntia aikaero antaa mukavaa tuonne suuntaan. Pyörä oli samassa koneessa. Taksilla siitä sitten pyörän ja matkatavaroiden kanssa Puerto de Santiagoon. Lentokentältä noin 1h matka perjantain illan ruuhkassa. Lämpö ja aurinko kivasti piristi pitkän lennon jälkeen.
Majoitus oli varattuna Booking.com kautta ja sovitusti sen mukainen mitä oli kuvattuna. Huoneisto oli hiukan kookkampi, mitä olisin tarvinnut, mutta sille oli oma syynsä. Vajaan viikko oli tyttäreni ja lapsenlapsi myös vieraana. Tämä oli sellaista höntsälomaa yhdessä.
Syksyn työkiireiden vuoksi en paljon ehtinyt tutustumaan kanariasaarten maastopyöräilymahdollisuuksiin tai suunnittelemaan lomaa sen paremmin. Teneriffa tuli jostain keskustelupalstoilta esille ja varaus sen pohjalta. Päätös nopeasti ja liput tilaukseen.
Eka päivänä huomasin, että varsinkin Puerto Santiago ei ollut ihan sitä mita kuvittelin tai olin hakemassa. Sää kuitenkin oli sopiva, ei liian kuumaa tai kylmää.
Maasto oli kuitenkin mäkistä tai vain yksi vuori. Hiukan ajatuksen muutosta pyöräilyyn niin homma vaikutti todella mukavalta. Vuori toi oman haasteensa. Esim. 10 km matka otti noin tunnin aikaa, varsinkin ylöspäin. Alas tulikin huomattavasti nopeammin.
Siitä loma käynnistyi. Pyörällä ylös tunti pari ja ylhäällä kylien väliä ja sitten takaisin.
Lasten lähdettyä tuumasin tehdä hiukan pitemmän lenkin. Lenkin kokonaispituus reilut 90 km ja kokonaisnousua noin 2400m. Maastopyöräilyyn sopivaa maasto löytyy noin 1400-1600 korkeudelta. Sinne pyörällä kesti noin 2,5h reippaasti polkien. Tuossa korkeudessa on ns. havumetsävyöhyke, josta löytyy yllin kyllin polkuja ja sorapintaisia metsäteitä.
Itsellä ei ollut navigaattoria tai vastaavaa. Noissa korkeuksissa puhelinyhteydet eivät toimi. Olin yksin liikkeellä niin otin varman päälle ja yritin pyöräillä varmoissa maastoissa. Tosin tuolloin pitkällä lenkillä sitten ajoin harhaan. Tuolloin oli pilvet alhaalla ja reittimerkit olivat joistain syystä poistuneet kesken kaikin. Pikku eksyminen vuorella.
Muuten tuolla seudulla oli kiva ajella ja riittävää haastetta toi korkeuserot. Merenrannalta löytyi myös ihan kivoja polkuja ja rantakivikalliota, joissa pystyi hiukan harjoittelemaan tekniikkaa.
Maastopyöräiljöitä en huomannut reittien varrella, mutta maantiepyöräilijöitä oli jokaisella lenkillä. Joskus liityin sopivaan ajoporukkaan ja ajelin heidän mukana. Yhden porukan jopa ohitinkin.
Pari viikkoa kului mukavasti. Oma pyörä oli kannattava juttu ja mielestäni hinnan väärti. Tuossa lentoasemalla työmatkani varrella huomasin, että muutkin ovat käyttäneet samaa pakkaustapaa pyörän kuljetuksessa. Ihan hyvin toimii tuo pahvilaatikko. Pakkasin myös mukaan sellaiset pienet kärryt, jos arvelin, että pyörää pitää kuljettaa tai vetää. Ne olivatkin tarpeettomat tällä matkalla. Taxi vei ja toi ihan ovelta ovelle.
Esimmäiseksi reissuksi jäi kivat muistot. Itselle maastopyöräily osuus jäi kovin vähäiseksi, mutta sitä enemmän pitkää nousua ja aurinkoisia pyöräilykelejä. Paljon jäi pätkiä ajamatta, mutta yksin niille en mielellään lähtisi. Maasto on tosiaan tulivuoripitoista kiveä. Kivet ovat todella teräväsärmäisiä ja repii varmasti vaikka nollasta kaatuu niiden päälle. Ne voin nostaa paikan riskiksi varsinkin maastopyöräilyssä. Muuten sorapinnat ylhäällä oli kivaa ajella. Tosin korkeuserot ovat aika suuria. Alamäet ovat vauhdikkaita ja jarrut kuumeni yllättävän kuumaksi, vaikka yritin vain "pakollisissa" kurveissa jarrutella. Yhdet palakerran vaihdoin varmuuden vuoksi.
Parina päivänä vuokrasin myös auton, jolla pääsi helposti suoraan maastoon sekä hiukan katsastaa muuten saarta. Ihan kiva paikka. Paljon eläkeläisiä ja ruoka kohtuullisen edullista. Jos seuraavan kerran lähtisin saarelle, ottaisin tai vuokraisisin maantiepyörän. Sillä voisi heittää vaikka yli yön reissuja saaren ympäri.
Tuossa pätkä rainaa rantapolusta
https://www.youtube.com/watch?v=A3Pg6XD9P0g
Tosin tässä oli kuvattuna vain pyöräilyjutut. Muuten pari viikkoa meni höntsälomaillessa. Nyt kivasti jaksaa odottaa kevättä ja paiskia töitä.
Mukava juttu, kun jaksoit lukea, kiitos Sinulle :)
Harri
